Viimeisiä viedään

Vähiin se käy, ennen kuin loppuu - tänään oli viimeinen koulupäivä. Launatai on viimeinen kokonainen päivä. Sunnuntaina, kahdeksan jälkeen illalla, lähtee lentokone kotiin päin. Vähän kauhistuneen innostuneet fiilikset.

Tillskärarakedemin i Göteborg - vaihtokoulumme - ottaa mielellään vastaan vaihto-oppilaita, ja lähettäisi mielellään myös oppilaitaan ulkomaille. Ongelmana on ollut kuitenkin rahoitus - mutta nyt kansainvälisyysprojektien muuttuessa ja vaihtuessa, opettajat yrittävät kovasti saada rahoitusta onnistumaan. Joten jos hyvin käy, voi olla että saamme ruotsalaisia kouluumme!

Pöytien kehityskulku - ihan yhtälailla Ruotsissa pöydät täynnä tavaraa!

("Yhyy" - suora lainaus, me)

Julia Erasmie työskentelemässä sekä kesähattunsa

Näin jälkikäteen ajatellen, olisi ollut mukava käydä myös museoissa ja nähtävyyksiä katselemassa, mutta aikaa tuli käytettyä kävellen kaupungilla aina kun koululta ja kokkaamiselta ehti. Kapungissa kulkevien kanavia muistuttavien jokien(?) varrella oli yleensä pieni viheralue, joilla oli mukava kuljeksia ja katsella kuin kevään ensimmäiset kukkaset nousivat maasta.

Zacharias Vindbacken suunnittelemia pukuja päähineineen videoprojektiin

Suureksi harmiksi, mutta ymmärrettävistä syistä, emme ehtineet käydä koulun kanssa liiemmin materiaalikaupoilla... hanskat kuitenkin opimme teoriassa tekemään, mutta viimeistellyt ja valmiit nahkahanskat jäivät materiaalin puutteen vuoksi tekemättä - koeversioita on senkin edestä tehty. Vähän harmittaa, mutta eipä tälle mitään voi.

Lauran olkipohjaisia silmälappuja sekä olkihärpäke

Ennen kuin tänne tuli, oli kuunnellut asuntoloissa tai hostelleissa asuneiden kavereiden kokemuksia - pääasiassa jaetuista keittiöstä. On ollut keittiön valtaavia kiinalaisia, jotka tekevät koko ajan ruokaa, ja lauma amerikkalaisia kiitospäivän kynnyksellä viemässä kaikki astiat ja yhteiset mausteet. ...oma kokemus on - me olimme ne kaksi suomalaista, jotka veivät kaiken tilan ja olivat koko ajan tekemässä ruokaa. Onpa ainakin muilla matkalaisilla kerrottavaa kotonaan!

Vilman  nukenhatut, lipallinen vedoshattu ja tukin alku

Pääasiallinen materiaali koulussa oli meillä olkipunos - siitä saa yllättävän monipuolisesti kaikkea tehtyä, kuten Lauran silmälaput näyttävät, ei tarvitse pitäytyä perinteisissä päähineissä. Itse innostuin tekemään pieniä nukelle sopivia hattuja... niitä on syntynyt ihan Suomessakin, pääasiassa baskereita. Olki oli uusi aluevaltaus.


(Päivän jännitykset saatiin, kun hostellille palatessa huomattiin ovemme olevan raollaan... kaikki kuitenkin vaikutti olevan ok, en usko että kukaan on edes huomannut oven olevan raollaan - huoneet kun ovat pienien eteiskopperoiden sisässä, kaksi per eteinen.)