Viimeisiä viedään

Vähiin se käy, ennen kuin loppuu - tänään oli viimeinen koulupäivä. Launatai on viimeinen kokonainen päivä. Sunnuntaina, kahdeksan jälkeen illalla, lähtee lentokone kotiin päin. Vähän kauhistuneen innostuneet fiilikset.

Tillskärarakedemin i Göteborg - vaihtokoulumme - ottaa mielellään vastaan vaihto-oppilaita, ja lähettäisi mielellään myös oppilaitaan ulkomaille. Ongelmana on ollut kuitenkin rahoitus - mutta nyt kansainvälisyysprojektien muuttuessa ja vaihtuessa, opettajat yrittävät kovasti saada rahoitusta onnistumaan. Joten jos hyvin käy, voi olla että saamme ruotsalaisia kouluumme!

Pöytien kehityskulku - ihan yhtälailla Ruotsissa pöydät täynnä tavaraa!

("Yhyy" - suora lainaus, me)

Julia Erasmie työskentelemässä sekä kesähattunsa

Näin jälkikäteen ajatellen, olisi ollut mukava käydä myös museoissa ja nähtävyyksiä katselemassa, mutta aikaa tuli käytettyä kävellen kaupungilla aina kun koululta ja kokkaamiselta ehti. Kapungissa kulkevien kanavia muistuttavien jokien(?) varrella oli yleensä pieni viheralue, joilla oli mukava kuljeksia ja katsella kuin kevään ensimmäiset kukkaset nousivat maasta.

Zacharias Vindbacken suunnittelemia pukuja päähineineen videoprojektiin

Suureksi harmiksi, mutta ymmärrettävistä syistä, emme ehtineet käydä koulun kanssa liiemmin materiaalikaupoilla... hanskat kuitenkin opimme teoriassa tekemään, mutta viimeistellyt ja valmiit nahkahanskat jäivät materiaalin puutteen vuoksi tekemättä - koeversioita on senkin edestä tehty. Vähän harmittaa, mutta eipä tälle mitään voi.

Lauran olkipohjaisia silmälappuja sekä olkihärpäke

Ennen kuin tänne tuli, oli kuunnellut asuntoloissa tai hostelleissa asuneiden kavereiden kokemuksia - pääasiassa jaetuista keittiöstä. On ollut keittiön valtaavia kiinalaisia, jotka tekevät koko ajan ruokaa, ja lauma amerikkalaisia kiitospäivän kynnyksellä viemässä kaikki astiat ja yhteiset mausteet. ...oma kokemus on - me olimme ne kaksi suomalaista, jotka veivät kaiken tilan ja olivat koko ajan tekemässä ruokaa. Onpa ainakin muilla matkalaisilla kerrottavaa kotonaan!

Vilman  nukenhatut, lipallinen vedoshattu ja tukin alku

Pääasiallinen materiaali koulussa oli meillä olkipunos - siitä saa yllättävän monipuolisesti kaikkea tehtyä, kuten Lauran silmälaput näyttävät, ei tarvitse pitäytyä perinteisissä päähineissä. Itse innostuin tekemään pieniä nukelle sopivia hattuja... niitä on syntynyt ihan Suomessakin, pääasiassa baskereita. Olki oli uusi aluevaltaus.


(Päivän jännitykset saatiin, kun hostellille palatessa huomattiin ovemme olevan raollaan... kaikki kuitenkin vaikutti olevan ok, en usko että kukaan on edes huomannut oven olevan raollaan - huoneet kun ovat pienien eteiskopperoiden sisässä, kaksi per eteinen.)

Viimeinen viikko?! Mitä??!

Kuin tuo aika kulkeekaan, tähän on tultu, viimeinen viikko! Oikeasti? Etukäteen tuo kuukausi tuntui niin pitkältä, ajatteli, että eihän sitä millään saa kulumaan, että kyllähän tätä blogia ihan varmasti tulee päivitettyä ainakin kolme kertaa viikossa!!!

Joo. Niin. Nyt tuntuu jotenkin hölmöltä ajatella, että kuukausi olisi jotenkin pitkä aika. Jo puolessa välissä alkoi miettimään, miten lopun aikaa käyttäisi kaikkein tehokkaimmin ja missä kaikissa paikoissa pitäisi vielä käydä, mitä kaikkea vielä voisi ehtiä koulussa tekemään...

Viikonloppua varjosti myös futisteinit, jotka yllättäen olivat vallaneet koko hostellin - olimme perjantaina olleet syömässä ruotsalaisten luokkatovereidemme kanssa ulkona, ja tulimme kotiin vasta myöhään... keskelle meluavaa, hikistä ja osittain puolipukeista nuorisolaumaa. Mistä? Milloin? Miksi? Vieläkään emme tiedä, mutta pakko sanoa - muuten on saanut olla rauhassa ja hiljaisuudessa, mutta kun on kahden kerroksen verran nuoria, ei edes hiljaisuus(23:00-07:00) auta hillitsemään sitä mekkalaa. Tämä futisnuoriso myös hidasti netin - siksi vasta nyt päivitys.


Viikonloppuna olikin hyvä - kirpsakasta säästä ja muutamasta lumihiutaleesta huolimatta - lähteä käymään Slottskogenissa, valtavassa puistossa.

Ja sitähän se oli. Aluksi ajattelimme, että kävisimme vain vähän kävelemässä, katselemassa eläimiä ja syömässä eväitä. ...emme odottaneet kallioita ja metsikköä. Piknikistä tuli seikkailu, kun rohkenimme erkaantua poluilta.

Kummallisiin paikkoihin sijoitetut penkit olivat ihan loistavia
maisemien katseluun! Niitä oli myös kiva bongailla - menisi
varmaan ikuisuus etsiä kaikki

Loppuviikosta vielä lähtöfiilikset & mitä kaikkea koulussa sitten saatiinkaan aikaan!

(ps. koululla on muuten lepohuone, jossa voi pitkän päivän keskellä tai esim. lounaan päälle käydä vähän torkkumassa! )

Kouluelämää

Mukavana aamuyllätyksenä huomasimme, että joku oli syönyt yhden eväsleivistämme :'(

Normaali koulupäivämme kulkee suurinpiirtein näin: heräämme 7:30, suuntaamme ratikkapysäkille noin 8:05-8:10 edellispäivänä valmistetut eväsleivät(tällä viikolla avokado-kikherneseoksella ja hummuksella täytettynä) ja muutama klementiini mukana. Itse koulu alkaa 8:30, samaan tapaan kuin kotonakin. Opettajana on joko Anna tai Katja, päivästä riippuen. Koulua on viitenä päivänä viikossa, yleensä neljään, keskiviikkoisin ja perjantaisin opettaja lähtee kuitenkin jo puolen päivän jälkeen.

Ruokalan ikkunalaudoilla on modistien päähineitä näytillä

Ensimmäinen tauko on samaan aikaan kuin meillä Hämeenlinnassakin - noin kymmeneltä. Erona se, ettei kahvilaa ole, vaan kaikki tauot pidetään yhteisessä keittiö- ja ruokailutilassa. Kahvitauot myös kestävät puolisen tuntia - mikä autuus! 

(erilaisia kahveja ja kuumaa vettä saa automaatista, 5 kruunua kupillinen, tai itse laittamalla omista aineksistaan.)

Lounas on - yllättäen - taas samaan aikaan kuin meillä Suomessa! Huh. Lounastauko kestää tunnin, ja halutessaan voi poistua koulun alueelta syömään tai hakemaan ruokaa. Me syömme eväsleipiämme ja juomme teetä.

Viimeinen tauko on iltapäivällä, sen saa pitää haluamaansa aikaan. Yleensä tulee pidettyä tauko puoli kolmen ja kolmen välillä, riippuen miten on tekemistä.

Sara Wahlmark työpisteellään

Saran tekemä hattu, ihanalla pinkillä blingilinnulla!

Koulu on todella samantyyppinen kuin meillä Suomessa - kesto on kaksi vuotta, ja oppilailla on meidän tutkintotilaisuuksia vastaavia koetilaisuuksia, joissa on esim. tehtävä viisi hattua 40 tunnissa. Ilmeisesti juuri tämä koetilaisuus on jonkinlainen vaatimus kisällintutkintoon? Mestarin tutkintoon johtavassa koetilaisuudessa, näin Katja meille kertoi, on valmistettava minkkiturkiksesta käyttöasuste, vapaavalintainen päähine ja oma hattutukki.

Eri vuosiluokkien oppilaat opiskelevat yhtenä ryhmänä, aivan kuten meillä. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan samanlaista - koulu maksaa, eikä ilmaista kouluruokaa ole. Opetukseen kuitenkin kuuluu myös taide- ja talousopetusta, mikäli oikein olen ymmärtänyt. Myöskään koulun välineistö ei vastaa omaamme Suomessa - täällä Göteborgissa on jouduttu tekemään välillä luoviakin ratkaisuja - esimerkiksi höyrypannut korvataan vanhanmallisilla teepannuilla. (mutta tämä on ehkä hienointa modistin hommassa - kaikkien laitteiden ei tarvitse olla aivan viimeistä huutoa, ja imprivisointi on sallittua! Tätä samaa teepannukikkaa käytin itse Kouvolan teatterilla, kun viimevuotiset vaihdokkaat siitä olivat kertoneet.) Monilla oppilailla on myös omat kotikoneet työpisteillään.

Erika Nyhlén työpisteellään

Muutama Erikan monista hatuista

Myös koulun materiaalit ovat lukkojen takana - joko opettajan huoneessa, tai vaattureiden kanssa jaetussa leikkuu/ompelu/silitystilassa, lukituissa kaapeissa. Oppilailla on kuitenkin enemmän omaa materiaalia kuin meillä yleensä Suomessa, sillä Göteborgissa toimii hattumateriaalien välittäjä - jonka luona itsekin tällä viikolla vierailimme! (mukaan tarttui ripsinauhaa, yhdet teelmät ja vähän perlon -karkaasia, heh.)

Johanna Höglind & partypäähineet

Oppilaiden työspisteet ovat ihanasti ja tutusti sotkussa, yhden oppilaan tavaravuori uhkaa useampaa pöytää ja on levittäytynyt lattiallekin... Tavaravuorina työspisteet pysyvät, vaikka aina perjantaisin siivotaankin vähän tarkemmin. 

Sarah Berthag Ljones & kesäainehattunsa

Mukavaa on ollut myös huomata oppilaiden erilaiset elämäntilaneet ja opiskelutavat - on perheellisiä oppilaita, oppilaita jotka käyvät työssä, oppilaita jotka tulevat vähän myöhässä, oppilaita jotka jäävät pidemmäksi aikaa, oppilaita jotka eivät tule aivan joka päivä kouluun, oppilaita joilla on omia projekteja... Aivan kuten meillä! 

Kim Wikingin työpiste ja karkaasiperhonen

Joka maanantai, ilmeisesti iltapäivän tauolla, pidetään myös palaveri viikon aikatauluista, ja puhutaan siitä mitä olisi tarkoitus tehdä - vähän kuin meidän omat aamupalaverimme.

Kaikkinen erilaisuuksineenkin, koulu on ollut yksi suurimmista samankaltaisuuksista Hämeenlinnan ja Göteborgin välillä - en tiedä, onko syynä ala ja sen koulutuksen samankaltaisuus(pienet luokkakoot, erikoiset välineet & satunnainen improvisointi), ja onko se universaalimpaa kuin vain nämä kaksi koulua joista meillä on kokemusta. 

Ei niin kouluaiheisesti, sää on ollut todella hyvä - +10 astetta, aurinkoa... pilvisinäkään päivinä ei ole ollut tarvetta palella. Näin aurinkoihottumasta kärsivänä tuota kirkasta paistetta saisi olla vähemmän, mutta... on se kyllä mukava viettää tauot pihalla istuen!

...niin on innostunut kuvailemaan muiden juttuja, että omien töiden kuvallinen dokumentaatio jäänyt vähän vähemmälle...

(näihin muutamiin nimeämättömiin kuviin päivitellään nimet kunhan saadaan varmistettua oikeinkirjoitukset!!)

Asuinkolo

Vähän on ollut flunssaa liikkeellä, mutta olemme varustautuneen sitruuna-inkivääriteellä ja hunajalla, ehkä tästä vielä selvitään.

Mutta!
Ajateltiin tässä toisen viikon kunniaksi kertoa vähän asumuksestamme!
Kyseessä on siis hostelli, jonka pihasta löytyy myös kymmenisen pikkuista mökkiä, oikeastikin todella hyvien kulkuyhteyksien varrella.Viime vuonna vaihdossa olleet pääsivät asumaan mökkiin, mikä ilmeisesti oli todella mukava kokemus, mutta meitä lähtikin vain kaksi joten - kohtalomme oli hostellihuone.

Kyllähän se aluksi vähän epäilytti. Ei omaa vessaa, kylpyhuonetta tai keittiötä? Vaikka asumme kuitenkin kumpikin Suomessa soluasunnoissa, on hieman erilaista kipittää käytävää pitkin koko kerroksen jakamaan kylpyhuoneeseen(okei okei, miehet ja naiset perinteisesti erikseen, jaettua kylpyhuonetta täällä ei taida olla?). Tai kaikkien hostellin asukkaiden jakama keittiö! Kaikki yhteiset tavarat ja jääkaapit ja kaikki!

Kylpyhuone on aivan käytävän perällä, huoneemme aivan alkupäässä

Tällainenkin kuriositeetti täältä löytyy

Mutta hyvin täällä on mennyt - harvemmin keittiössä on ollut ruuhkaa ja useimmiten suihkussa tai vessassa on saanut ihan rauhassa käydä. Kaikkialla on todella siistiä, keittiöt esimerkiksi siivotaan keran päivässä ja vessat/suihkutilat kunnolla kerran viikossa. Myös lattiat pestään viikonloppuisin.

Pyykin peseminen maksaa 60 sek, eli... kuudesta kymmeneen euroa, vuorot kestävät kaksi tuntia ja siihen kuuluu pesu(36 min pikaohjelmalla) ja kuivaus (noin 30 min), eli pari koneellista ehtii pestä kerralla.

Omassa huoneessamme on kaksi kerrossänkyä, avautuva ikkuna, televisio, peili + tilaa muutamalle takille, pöytä ja kaksi nojatuolia sekä kaksi jakkaraa yöpöydän korvikkeiksi. Roskakoria unohtamatta! (sen verran moitteita hostellille, kierrätys ei ole kovin tehokasta - kaikki heitetään samaan koriin ja ainoastaan panttipulloille on erillinen lokero.)
Kylpyhuoneessa on yleinen hiustenkuivain, kolme vessakoppia ja kolme suihkukoppia(jokaista on testattu, ja keskimmäinen viistosta lattiasta huolimatta havaittu parhaaksi). Hanasta saa nopeasti todella kylmää vettä!

Ankea käytävä johtaa esim. pyykkitupaan, saunatiloihin(!!) ja keittiöön -
perältä löytyy myös pingispöytä!

Tilava ja siisti keittiö! Ikkunat ovat maantasolla, eli kellarikeroksessa ollaan

Rivi jääkaappeja, seinällä paikallisia ratikoita ja tv tuomassa taustaääniä

(parastahan suihkutiloissa on... taustamusiikki! Kanava taitaa olla Mix Megafon? Soittolistoilla on vanhempaa musiikkia, ruotsalaista musiikkia ja uusimpia listahittejä. Usein soitetaan myös Melodifestivalen kilpailubiisejä! Launtaina taitaa selvitä, kenestä tulee Ruotsin Euroviisu -edustaja. Suunnitelmissa olisi olla telkun edessä silloin...)

Koulun kannalta uutisia sen verran, tapasimme vihdoin aiemmin sairaana olleen toisen opettajan! Yhden päivän perusteella vaikuttaa mukavalta. Hieman olemme molemmat olkea työstäneet hanskakokeiluiltamme ehtiessä ja onpa jopa turbaaninikin edistynyt...

Oli myös mukavan aurinkoinen päivä, ja söimmekin koululounaamme(kikherne-avokadotahnalla täytettyjä, kinkulla ja salaatilla höystettyjä sämpylöitä) ulkona. Harmitti kun jäivät aurinkolasit matkalaukkuun, pitää alkaa ilmeisesti kuljettamaan laukussa...

Kuinkas tämä viikonloppukin jo meni?

Näin on ensimmäisestä viikosta selvitty, huh huh. Sää on ollut vaihtelevaa, yhtenä aamuna oli jopa muutama pakkasaste!  Iltapäivisin aurinkoa on kyllä riittänyt - ja niin! Luntahan täällä ei ole näkynytkään! Tietenkään aurinkoa ei näy silloin kuin olisi tarvis - viikonloppu oli kokonaan harmaa ja pilvinen - silti ihan mukava sää kävellä kaupungilla ja ihmetellä paikkoja.

Koulussa on ollut mukavaa - vie jonkin aikaa tottua erilaiseen ateriarytmiin, sillä vaikka tauot ovat samoihin aikoihin kuin omassa koulussa, syömme lounaalla eväsleipiä ja vasta illalla kunnollisen aterian. (Leiväntäytteiden keksiminen on muuten ihan hauskaa puuhaa! Tähän mennessä ollut tonnikalamajoneesia ja munavoita salaatin ja kinkun kanssa. Innolla odotan millaisia mestrariteoksia meillä viimeisellä viikolla on..!) Olemme myös olleet yhteydessä luokkalaisiin kouluajan ulkopuolella.

Koulun tilatkin ovat miellytävät - veikkaan rakennuksen olevan entinen tehdasrakennus, alemmat kerrokset ovat todella korkeita ja kaikki huoneet ovat pitkiä ja kapeita. Portaita on paljon, mutta se on hyvää päivittäisliikuntaa - muuten tulee niin käytettyä ratikkaa(tosin lyhyt ja vaivaton koulumatka ihmeesti helpottaa aamulla nousemista...).

Saimme tosiaan luokkalaisiltamme vinkkejä kaupoista ja paikoista - muutamassa, esimerkiksi Hagan kaksi hattukaupaa kävimme läpi ja muutaman second hand -liikkeen bongasimme. Myös valtava ostoskeskus Nordstan tuli nopeasti katsastettua, väenpaljous oli järjetön! Valitettavasti tämän infernaalisen kapitalismin luolan ruokakauppa on lähikauppaamme paremmin varusteltu... Joka nurkalta löytyy kutsuvia kahviloita, ja ratikalla matkustus on vain tehty niin helpoksi!

Hostellin jaetussa keittiössä kokkaaminen on alkanut luistaa alkujännityksestä huolimatta, ja muutenkin kuviot ovat selkiytymään päin. Täysin 'vapaata' aikaa jää tuskin lainkaan, olemme joko koulussa työskentelemässä, kaupungilla tutkimassa paikkoja tai kokkaamassa/valmistelemassa seuraavan päivän eväitä - näin se aika sitten kuluukin melkein huomaamatta!


Tulevilla viikoilla käymme varmaankin koulusta materiaalinhankinta matkoilla, joten nahkahanskamme eivät varmaan vielä kauheasti edisty... täytyy siis keskittyä muihin projekteihin.

Meillä on jo vakipöytä ruokailutilassa - illan menu oli
spagettia, valkoista teetä ja passion -limsaa

(yksi mielenkiintoisimmissa jutuista koulun ja hostellin yleisissä keittiöissä on ajastimet - hostellin hellat ja kummankin keittiön vedenkeittimet tarvitsevat toimiakseen ajastimet käynnistämisen. Kohteesta riippuen aikaa on muutamasta minuutista pariin tuntiin - näin julkisessa käytössä olevat sähkölaitteet eivät vahingossakaan jää päälle.)